Embedded Files
17.6.2026
Selvitys tarkastelee suomalaisen korkeakoulujärjestelmän yhteistyö- ja integraatiomalleja sekä arvioi niiden soveltuvuutta duaalimalliin, jossa yliopistot ja ammattikorkeakoulut toimivat rinnakkain, mutta erilaisiin tehtävälogiikoihin perustuen. Selvityksen keskeinen johtopäätös on, että vaikuttavin, vähäriskisin ja duaalimallin periaatteita parhaiten tukeva tapa syventää yhteistyötä on strateginen, sopimus- ja verkostoperustainen allianssi, kun taas omistukselliset integraatiot ja konsernimallit sisältävät merkittäviä hallinnollisia, toiminnallisia ja kulttuurisia riskejä. Yhteistyön vaikuttavuus ei kasva lineaarisesti integraation syventyessä, eikä suurempi organisaatiokoko itsessään tuota parempaa laatua, tehokkuutta tai vaikuttavuutta. Selvitys kuvaa, että suomalainen korkeakoulupolitiikka on osin siirtynyt suunnitelmallisesta ja arviointitietoon perustuvasta kehittämisestä kohti hajanaisempaa ja niin sanottua kelluvaa ohjausta. Tällaisessa ympäristössä yksittäiset hankkeet, strategiarahoitus ja epäsuorat ohjaussignaalit voivat alkaa ohjaamaan järjestelmän kehitystä ilman selkeää kansallista linjaa. Organisaatiot voivat reagoida toistensa liikkeisiin ja tehdä omistuspäätöksiäpuolustuksellisin perustein. Tämä lisää riskiä rakenteellisille ratkaisuille, joita tehdään ilman riittävää vaikutusarviointia, avoimuutta tai vaihtoehtoisten mallien tarkastelua.
Rakenne vai vaikuttavuus?
Rakenne vai vaikuttavuus?
Korkeakoulujen välisen yhteistyön uusi suunta.
Korkeakoulujen välisen yhteistyön uusi suunta.
Selvitys tarkastelee suomalaisen korkeakoulujärjestelmän yhteistyö- ja integraatiomalleja sekä arvioi niiden soveltuvuutta duaalimalliin, jossa yliopistot ja ammattikorkeakoulut toimivat rinnakkain, mutta erilaisiin tehtävälogiikoihin perustuen. Selvityksen keskeinen johtopäätös on, että vaikuttavin, vähäriskisin ja duaalimallin periaatteita parhaiten tukeva tapa syventää yhteistyötä on strateginen, sopimus- ja verkostoperustainen allianssi, kun taas omistukselliset integraatiot ja konsernimallit sisältävät merkittäviä hallinnollisia, toiminnallisia ja kulttuurisia riskejä. Yhteistyön vaikuttavuus ei kasva lineaarisesti integraation syventyessä, eikä suurempi organisaatiokoko itsessään tuota parempaa laatua, tehokkuutta tai vaikuttavuutta. Selvitys kuvaa, että suomalainen korkeakoulupolitiikka on osin siirtynyt suunnitelmallisesta ja arviointitietoon perustuvasta kehittämisestä kohti hajanaisempaa ja niin sanottua kelluvaa ohjausta. Tällaisessa ympäristössä yksittäiset hankkeet, strategiarahoitus ja epäsuorat ohjaussignaalit voivat alkaa ohjaamaan järjestelmän kehitystä ilman selkeää kansallista linjaa. Organisaatiot voivat reagoida toistensa liikkeisiin ja tehdä omistuspäätöksiäpuolustuksellisin perustein. Tämä lisää riskiä rakenteellisille ratkaisuille, joita tehdään ilman riittävää vaikutusarviointia, avoimuutta tai vaihtoehtoisten mallien tarkastelua.
Page updated
Google Sites
Report abuse